Kärsivällisyyttä kysytään

Rakennuslupa on annettu tänään, kun rakentaminen on ollut vireillä jo vuoden. Myönnetään, ensin kului aikaa siihen, tahdommeko vai emmekö, rakennammeko vai löydämmekö muita tapoja toteuttaa itseämme. Siitä päästyä ehti lama puskea päälle, mutta saimme entisen kodin myytyä ja rakennusbudjetille pesämunan. 

Yksin rakennusvalvonnan kanssa on asioitu lokakuusta lähtien. Lupakäsittelijä on ollut tavattoman ystävällinen ja hyväntuulinen. Kaikki näyttää olevan mallillaan, kunnes aina muutaman viikon odotuksen jälkeen löytyy jotakin, minkä vuoksi suunnitelmat menevät uusiksi. Arkkitehti piirtämään, kukkaronnyörit heltiämään.

Tontilla on vanha homeinen ja laho talo. Lokakuussa sen purkamiselle ei ollut mitään estettä, mutta tammikuussa tontin kohdalle sähköiseen karttaan oli ilmestynyt museokoodi. Mistä se tuli ja miksi juuri nyt? Kaupunginmuseon olisi arvioitava, onko kohde rakennushistoriallinen muistomerkki ja siten säilytettävä. Museoarkkitehti tutustui alueeseen ja totesi, ettei talo kuuluu yhtenäiseen vanhaan kortteliin. Lausunnon saamiseen kului luonnollisesti ei vain päiviä vaan viikkoja. 

Piharakennuksen osalta piirustukset ovat menneet uusiksi neljästi: autokatosta on soviteltu moneen kohtaan, mutta aina rakentamisen esteeksi ovat nousseet paloturvallisuuskysymykset, jotka lisääntyvät kafkalaisesti kierros kierrokselta. Vaikka turvaetäisyydet toteutuisivat eivätkä naapuritkaan vastustaisi, ainahan joku tulevaisuudessa saattaisi haluta rakentaa jotakin toiseen kohtaan naapuritonttia. Ei kukaan tietysti halua vaarantaa paloturvallisuutta, ja siksi olemmekin kiitollisia rakennusvalvonnan herkeämättömästä, kahden viikon välein ilmenevästä tarkkaavaisuudesta.

Nyt lupa kuitenkin on. Kuplia sille!